keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Lohtu.



Uusi lastensairaala 2017-hanke on todella koskettanut minua äitinä ja olen jo pidempään halunnut kirjoittaa aiheesta täällä blogissa. Joka kerta, kun kuulen radiosta kauniin Lohtu-kappaleen, hiljennyn muistelemaan meidän tietämme kuopuksen syntymästä tähän päivään. Kappaleen sanat ja tunnelma vievät minut moniin pelon-, huolen- ja rakkaudentäyteisiin hetkiin, jotka ovat piirtyneet sydämeeni unohtumattomiksi muistoiksi. Vaikka viimeisten 11 kuukauden aikana synnynnäisestä, onneksi jo itsestään parantuneesta sydänviasta, sekä kehittymättömästä suolistosta johtuvista laajoista suolisto-, refluksi- ja iho-oireisista ruoka-aineallergioista kärsivä pikkuisemme ei ole ollut sairaalahoidossa moniakaan päiviä, niin tiedän mitä on lohduttaa kipuitkusta kärsivää, pitää sylissä ja rukoilla, että se äidin läheisyys helpottaisi vauvaa edes vähän. Millaista on olla kipuisen, nälkäisen, sairaalloisen vauvan vanhempi. Menetyksen pelko. Kuinka monta kertaa olenkaan toivonut, että voisin saada pienen, viattoman poikani pahan olon itselleni kannettavaksi. Ja oivaltanut, kuinka paljon ihanaa tuo pikkutsemppari onkaan meille tuonut.

Katselin muutama päivä sitten läpi kuvia kuopuksemme vauvavuodelta, myös ne kuvat, jotka vieräyttävät silmänurkkaan välittömästi pienen kyyneleen. Näihin kuukausiin on mahtunut paljon:


Itkua, oireita ja pahaa oloa


Pikkuinen kärsi ensimmäiset kuukautensa koliikista, vatsakivuista, silent refluksioireista ja iho-oireista.
Aina edes uni ei tuonut rauhaa, vaan pieni vaikeroi nukkuessaankin.
Tämä kuva on otettu ristiäisistä seuraavana päivänä. Pojan kasvot olivat turvoksissa tuntikausien itkemisestä.
Allerginen reaktio.
Vihdoin rauhallista unta vahvan allergialääkkeen turvin.


 Lääkärikäyntejä ja tutkimuksia






Niitä parempia hetkiä





Läpimurtoja

Kurkkua! Riisi ja kurkku olivat pojan ensimmäiset sopivat kiinteät, jotka eivät aiheuttaneet sietämättömiä oireita.
Ne löytyivät vajaa 8kk ikäisenä allergialääkesuojassa. Kiitos ihanalle yksityislääkärillemme!


Tattarinäkkäri toi hymyn huulille.


Ihmetystä 


Vastasyntyneenä.
Uusia makuja.
Ensimmäistä kertaa kevätnurmella möyrimässä. Vatsallaan tai selinmakuulla olo oli pojalle pitkään äärimmäisen hankalaa, niinpä hän matkasi kaiken ajan kantorepussa tai sylissä.

 Iloa

Hampaaton hymy.


Rakkautta ja LOHTUA


Isi.
Äiti.
Ensimmäinen silitys isoveljeltä.



Tällä hetkellä pojalla menee hienosti. Kiinteitä ruokia löytyy useita, allergiaoireet ovat suurimmaksi osaksi hallinnassa ja uusia kokeiluja tehdään reippain mielin. Välillä mennään ojasta allikkoon, mutta aina palataan takaisin ylös. Pelko on hellittänyt hiukan, kasvusta ei tarvitse olla tällä hetkellä huolissaan ja luotamme siihen, että loputkin allergiat (mm. maito kaikissa muodoissaan, vehnä, kaura, ohra, ruis, maissi, hirssi, kalat, porkkana, aprikoosi, banaani, päärynä, mansikka, kaakao, kaikki raa'at kasvikset ja hedelmät, jotkut mausteet) väistyvät tulevaisuudessa. Lähes kaikki ruoka aiheuttaa pojallemme jotain pientä epämääräistä oiretta, kuten ajoittain melko levottomia öitä, katkonaisia päiväunia ja lieviä vatsantoiminnan häiriöitä, mutta yritämme ruokavaliohoidolla ja allergialääkityksellä kontrolloida pojan oloa niin, että hänen olonsa olisi mahdollisimman hyvävointinen, mutta ruuasta saisi silti mahdollisimman paljon ravintoaineita kasvua ja kehitystä turvaamaan. Kerran viikossa kokeillaan uutta ruokaa, välillä maistellaan jotain pientä ekstraakin ja haetaan ruuista omat rajat, minkä verran mitäkin pikkuheppu sietää. Kaikilla ei kuitenkaan käy näin hyvä tuuri.

Tälläkin hetkellä moni viaton pikkuvauva tarvitsee syystä tai toisesta sairaalahoitoa.


"Vanha Lastenklinikka on liian pieni, tarkoitukseensa sopimaton ja lisäksi se hajoaa käsiin. Sen pienet potilaat ja heitä koko sydämellään hoitava huipputaitava henkilökunta tarvitsevat uuden sairaalan heti."


Uudelle lastensairaalalle pääset lahjoittamaan täältä. Linkki vie Uusi Lastensairaala 2017-hankkeen sivuille. Sivuilta löytyy lisää tietoa tukiyhdistyksestä, taustoista ja keräystilanteesta.
"Voit tehdä kertalahjoituksen myös tilisiirtona pankkikonttorissasi, maksuautomaatilla tai verkkopankissasi seuraavilla tilitiedoilla:
Uusi Lastensairaala tukiyhdistys 2017 ry
FI 93 5541 2820 019967 (OP-Pohjola)
Viite: 201 70211
Jos haluat nimesi julkaistavaksi näillä sivuilla, niin voit tällöin käyttää viitenumeroa 20170208."
(Tekstit lainattu www.uusilastensairaala2017.fi)

Lisätietoa poikamme elämän alkua hankaloittaneesta ongelmasta löytyy täältä: Suoliperäinen oireilu lapsella.
Suolioireiset allergiat ovat etenkin julkisen terveydenhuollon piirissä monesti vähäteltyjä ja alidiagnosoituja vaivoja, sillä ne eivät näy aina ulospäin. Toivoisin sydämestäni, että tulevaisuuden pienet, kehittymättömästä suolistosta ja suolioireista kärsivät lapset ja heidän vanhempansa saisivat vastaansa ymmärtäväisempää asennetta jo neuvolassa, asiantuntevampaa hoitoa lääkäreiden taholta, sekä helpomman tien avun piiriin. Tietyt seikat, kuten Kelan tiukennetut kriteerit allergiakorvikkeiden korvattavuuksien myöntämiselle, sekä lapselle mahdollisesti tuskalliset kaksoissokkotutkimukset avoaltistusten sijaan herättävät toisaalta epäilyksiä ja pienen pelon siitä, kuinka pitkälle täytyy mennä, ennen kuin huomataan, ettei nykyinen systeemi toimi.

Tästä linkistä pääset liittymään Suolioireiset Allergialapset ry:n jäseneksi ja tukemaan allergialastemme parempaa tulevaisuutta!

maanantai 19. toukokuuta 2014

Viikon kirppislöydöt #2.

Muumi-kirja, Muumi-lotto, Lauri kilpa-auto- ja Posti Pate-dvd:t.
Kaksi mielenkiintoiselta vaikuttavaa ja lisäksi kivanväristä kirjaa, Kierrätyskeskus.

Ajattelin hyödyntää näitä lukemisen jälkeen sisustuksessa.

Pieniä unitarinoita-satukirja, Kierrätyskeskus.

Valkoinen pyöreä ruokapöytä, Huuto.net. Tämä oli tosi hyvä löytö edellisen hankalan lasipöydän tilalle. :)

Kesäinen viikonloppu.

Viikonloppuna haettiin pari kivaa kirppislöytöä, ulkoiltiin, herkuteltiin, tehtiin kauppa- ja Hesburger-reissu Selloon, käytiin piknikillä, kiipeiltiin kalliolla, puistoiltiin ja kokeiltiin kellarista löytynyttä kolmipyöräistä.


Ruis-kaura-kookoskeksejä.
Raparperipiirakka.

Eliamin pöksyt ja sandaalit kirppikseltä, hattu Eemin vanha ja body Me&I.
Eemin hattu Jesper&Junior, leggarit kirppikseltä, kengät Viking ja paita KappAhl Newbie.
Sitruunaista katkarapupastaa ja kasvisrisottoa.

(Ohjeen sitruunaiseen katkarapupastaan ja kasvisrisottoon löydät täältä)

torstai 15. toukokuuta 2014

Millaisista leluista me tykätään?

Listailen vähän asioita, joihin kiinnitän huomiota, kun hommaamme uusia leluja pojille. Meiltä ei leluja löydy ihan mieletöntä määrää, vaan oikeastaan aika vähän. Olemme harkinneet aika tarkkaan, mitä pojille ostamme, sillä haluaisimme vältellä turhia hankintoja ja leluja, joiden kohdalla innostus kestää vain hetkisen, minkä jälkeen lelu jää nurkkaan pölyttymään. Jotain ollaan tietysti saatu myös lahjaksi. Mun mielestä olisi aivan ihanaa, jos pojat oppisivat arvostamaan niitä asioita, mitä heillä on ja ymmärtämään, että tavara ja materia eivät ole niitä juttuja, jotka tekevät onnelliseksi. Lelut ovat kuitenkin ilahduttavia ja lapsille tosi tärkeää konkreettista omaisuutta, joiden avulla viihdytään, opitaan, peilataan tunteita ja joihin kiinnytään. Meillä on ollut sellainen ajatus, että samalla tavalla kuin ihmisiä ei saa kiukunpuuskassa satuttaa, niin lelujakaan ei saa rikkoa. Eli junaradan osia ja kirjoja ei saisi viskoa ihan miten sattuu, vaan joku järki leikkimisessä täytyy säilyä, vaikka meno olisikin vauhdikasta. Muistan vielä lapsuusiästä oman mumminikin opetukset, kuinka tavaroista täytyy pitää huolta. :) Meillä puhutaan aika suoraan ja paljon tunteista, rakkaudesta ja välittämisestä, sekä halitaan ja pussaillaan päivittäin ja uskonkin, että lapsille tulee olemaan aika selvää, että he ovat arvokkaita, eikä välittämisen ilmaisu kulje materian kautta. Nämä leluasiat, kuten muutkin kasvatukseen liittyvät seikat, ovat vähän makukysymyksiä ja myös varmasti lapsesta riippuvaisia -  joku tykkää suuresta lelumäärästä ja toiselle riittää vähempi.

Nyt kun lapset ovat pieniä, niin lelujen tyyppiin on helpompi vaikuttaa, mutta saa nähdä, millaisia toiveita pojilta alkaa tulla, kun he kasvavat. Tähän mennessä Eemi ei ole osannut vielä ruinata kaupasta leluja, sillä emme käy leluhyllyillä kovinkaan usein. Tämä on ihan tietoinen valinta ja pääsemme näin helpommalla, heh. ;) Kysyin Eemiltä, mitkä ovat hänen lempilelujaan ja vastaukseksi tuli "traktori, legot ja autot". Eliam on toisena lapsena suhtautunut leluihin aika eri tavalla kuin mitä Eemi vauvana ja hän onkin ollut innokkaana isojen poikien lelujen kimpussa siitä saakka, kun oppi möyrimään ympäriinsä. Niinpä helistinvaihe jäi hänellä ihan onnettoman lyhyeksi. Tällä hetkellä Eliamin lempipuuhaa on leikkiruuilla ja -astioilla leikkiminen ja duplojen kiinnittely yhteen ja niistä tehtyjen tornien purkaminen. Pojusen saa hillittömän innostuksen valtaan pienien pallojen heittely. :)




Mutta nyt niitä asioita, joita itse pidän tärkeinä:

1. Materiaali. Mun lemppareita ovat jo ennen Eemin syntymää olleet puiset lelut. Puu materiaalina on kestävä ja ekologinen, sekä mun silmääni kauniimpi kuin muovi. Usein sanotaan, että lapset rakastavat kovaa ääntä pitäviä, vilkkuvia muovihärpäkkeitä, mutta meidän rauhallinen ja keskittyväinen Eemi pienempänä pikemminkin pelkäsi liian äänekkäitä leluja. Eniten puuleluja meillä on Briolta ja Kids-Woodilta. Ne ovat kestäneet todella hyvässä kunnossa, toisin kuin esimerkiksi Eemin suosikkeihin lukeutuvat pikkuautot, joista puuttuu osasta ovi, osasta ikkuna. Mun äidin luona on säästössä joitain mun ja siskoni vanhoja leluja, kuten Brion puinen pinottava klovni ja samoin mummini luota löytyy leluja, joilla niin mun äitini ja hänen siskonsa kuin me lapsenlapsetkin olemme leikkineet lapsuusiässä. On ollut jännä huomata, kuinka esimerkiksi Lego duplojen ja Brion lelujen arvo on säilynyt ja jopa noussut vuosien aikana. Tästä olen saanut ajatuksen, että haluaisin säästää muutamia lempileluja Eemin ja Eliamin mahdollisille tuleville lapsille leikittäväksi. Puisista leluista meidän lemppareita ovat:


Ikean häkkyrä, jonka lapset ovat saaneet mun siskoltani. Tosi kiva lelu, joka sopii vauvasta taaperoon.

Kirppikseltä ostetut palapelit. Aihealueena mitkäs muutkaan kuin piipaa-autot, helikopterit ja työkoneet. ;)

Kirppikseltä ostettuja puisia ruokia.

Kids-Wood-traktori, jonka Eemi sai joululahjaksi multa ja J:ltä.

Brion junarata, tämä taas oli 1-vuotislahja Eemille mun äidiltäni.
Kids-Woodin ihana puinen työkalupakki. Tämä oli toisen joulun lahja Eemille meiltä vanhemmilta.

Kun pakin kääntää ympäri, tulee siitä pieni nikkarointipöytä. Ikäsuositus tässä taisi olla 3+, mutta Eemi osaa
ihan mainiosti ruuvailla ja hakata vasaralla leikkiruuveja ja -nauloja. Ihan kestosuosikki!


2. Värikkyys. Lasten lelujen kuuluu olla iloisen värikkäitä! Plussaa on, jos lelu on värjätty myrkyttömillä väreillä. Mielestäni vaaleiden kalusteiden kanssa värikkäät lelut pääsevät tosi kivasti oikeuksiinsa ja näyttävät varmaan houkuttelevilta lapsenkin silmin.

3. Idea, joka jättää tilaa mielikuvitukselle ja lapsen kasvulle. Esimerkiksi leikkiruuilla ja -astioilla voi leikkiä vauvaiässä ihan simppeliä ottamis-antamisleikkiä, syömisleikkiä (Eliam rakastaa mussuttaa leikkitomaatteja ja hörppiä leikkimukista), taaperona vaikka äidille aamupalan tarjoilua ja vähän isompi lapsi osaa laittaa pystyyn kauppaleikit ja hienot teekutsut. Tavallisista puupalikoista on Eemin toimesta väsäilty niin torneja, tunneleita kuin autotalleja. Duploistakin voi rakentaa vaikka mitä. En tiedä, onko Ikean palikkahäkkyrässä edes mitään sen kummempaa ideaa, mutta silti sen parissa on meidän lapset viettäneet aikaa melko paljon, sillä se on kaikessa yksinkertaisuudessaan kiinnostava. Sama juttu lahjaksi saadun pallolelun ja Brion taaperokärryn kanssa.






4. Turvallisuus. Lelu ei ole kovin hyvä, jos siitä irtoaa pieniä osia tai siinä on teräviä reunoja. Myöskään kovin raskaat lelut eivät ole niitä turvallisimpia. Suurin osa meidän leluista on aika laadukkaista, mutta aina niitä surkeampiakin pikkuleluja jostain ilmestyy nurkkiin, yleensä jonain kaupanpäällisenä tai heräteostoksena.

5. Hauska ja positiivinen sanoma. Ainakaan toistaiseksi en haluaisi ostaa pojille mitään pelottavan tai vihaisen näköistä, pääkallokuvioin koristeltua tai asetta muistuttavaa.

Siinä vähän lelumietteitä! Seuraavaksi pitäisikin alkaa pohtia, mitä hankkia Eliamille 1-vuotislahjaksi. Millaisista leluista teillä tykätään?