lauantai 19. huhtikuuta 2014

Kulunutta viikkoa kuvina.

Koska toiveenani olisi ottaa näistä ihanista pääsiäisvapaista kaikki irti ja nyhjätä mahdollisimman vähän koneella, niin ajattelin vain lätkäistä tänne kuvia meidän kuluneesta viikosta. Kuvat ovat muistaakseni torstaiaamusta eteenpäin. :)

(Pahoittelut joidenkin kuvien huonommasta laadusta. Canonin järkkärimme sanoi ikävä kyllä muutama päivä sitten sopimuksensa irti ja nyt käytössä on toistaiseksi vain mun perusdigikamera, jonka asetuksia en ikinä jaksa säätää.)

Myöhäinen aamupala!
Eliamin aamudropit.
Onkohan musta nyt viimeistäänkin tullut aito kotiäiti, kun aamut eivät oikein käynnisty ilman kahvia? ;)
 Rakastan näitä äidiltä saatuja Marimekon Oiva/Siirtolapuutarha-kupposia yhdistettynä valkoisiin Oiva-lautasiin.
Eliamin tattaripuuro hedelmäsoseella.
Eemi  ilahtui suuresti, kun jalkaan laitettiin rakkaat, jo rupsahtaneet Martti-sukat.
"Voitaisko nyt mennä jo leikkimään...?"
Eemi selitti jotain jännittävää tarinaa, johon liittyi ainakin aaveita.
Mitä uunin alla olevasta kaapista löytyikään? :)

Torstai-iltana käytiin tutulla lääkärillämme Eemin kanssa.


Eilen oli aivan ihana päivä! Aamupäivällä siivottiin oikein perusteellisesti koti raikkaan puhtaaksi niin, että oli kiva aloittaa lomailut. Syötiin, ulkoiltiin ja leikittiin. Leivoin pääsiäisen kunniaksi banaani-maustekakkua, käytiin koko perhe saunassa yhdessä (Eliamkin oli ensimmäistä kertaa mukana!), jonka jälkeen koristeltiin kakku yhdessä Eemin kanssa. Sitten katoin pöydän iltapalaa varten ja syötiin vähän juhlallisempi iltapala kuin yleensä. Pikkupojille tuli hyvin pian väsy, joten veimme heidät nukkumaan sänkyihinsä. Molemmat nukahtivat poikkeuksellisen nopeaan muutamassa sekunnissa ja saimme syödä vielä iltapalan loppuun ihan kaksin kynttilänvalossa. Sen jälkeen molemmilla riitti pitkästä aikaa energiaa vielä kokonaisen elokuvan katsomiseen. Eliam heräsi jossain vaiheessa ja tuli jatkamaan uniaan meidän kainaloon. ♥

Pyhät olisi tarkoitus viettää ihan kotosalla rentoutuen. Kohta syömme lounasta, jonka jälkeen lähdemme pienelle kävelyretkelle läheiseen metsään. Alkuiltapäivästä käymme moikkaamassa sukulaisia tässä pk-seudulla, Eemi ja Eliam tapaavat pitkästä aikaa ihanan pikkuserkkunsa, joka on oikein valloittava neiti.


Oikein hyvää ja energistä pääsiäistä kaikille!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kohti ekologisempaa elämää: lastenvaatteet.

Olen ollut pitemmän aikaa kiinnostunut ekologisemmasta, luontoa kunnioittavasta elämänasenteesta ja kirjoitellut tännekin joistain luonnonkosmetiikkakokeiluista lapsille. Pyrkimyksenäni on viimeisen vajaan vuoden aikana ollut tarkastella meidän arkemme eri osa-alueita ja yrittää löytää uusia tapoja toteuttaa kestävää kehitystä. Koko elämää on ainakin mun silmissäni aika mahdotonta muuttaa yhdeltä istumalta täysin, mutta pienillä valinnoilla ja muutoksilla pääsee hyvin alkuun. Lasten kanssa mulla on alusta saakka ollut sellainen ajatus, että leluja meille ei hamstrata ihan yletöntä määrää, vaan pyritään ostamaan ainoastaan tarpeellisia, käyttöä ja aikaa kestäviä leikkikaluja. Mun lemppareitani ovat klassikkomerkit ja puulelut, joita pyrin ostamaan ensisijaisesti kirppiksiltä. En halua opettaa pojille kertakäyttökulttuuria, jossa hamstrataan kaikkea, mikä houkuttelee ja kyllästymisen iskettyä tai tavaran rikkouduttua laitetaan tavara sivuun ja ostetaan uusi. Toiveenani olisi, että pojat oppisivat kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, mitä heillä on, tekemään fiksuja valintoja ja muistamaan myös sen, että kaikilla tässä maailmassa ei ole oikeasti juuri mitään. Muuta kuin toisensa.

Ennen lasten syntymää mulla oli tapana shoppailla vaatteita sen kummemmin ajattelematta, mistä ne tulevat, millaisesta materiaalista ne on tehty tai kuinka kauan ne kestävät. Esikoista odotellessa ostin aika vähän äitiysvaatteita, mutta hurahdin niihin ihaniin, pikkuisiin vauvanvaatteisiin. Eemin synnyttyä aloin oppia, mitkä ovat suosittuja lastenvaatemerkkejä ja minkätyylisistä vaatteista itse pidän. Osa bodyista ja housuista kesti paremmin, osa huonommin, mutta pääasia oli, että ne näyttivät söpöiltä. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa, että on älytöntä ostaa vauvalle uusina vaatteita, jotka eivät edes mahtuneet kovin pitkää aikaa kasvavalle pienelle pojalle. En kuitenkaan oikein osannut tehdä asialle mitään, sillä kirppiskulttuuri ei ollut mulle kovin tuttu asia ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa, niinpä jatkoin samaan malliin. Voin myöntää, että myös pidin siitä tunteesta, kun sai pukea jonkin uuden ihanan vaatteet omalle pikkuiselle. Ajattelin, että kyllähän ne vaatteet periytyvät sitten tulevalle, toivomallemme pikkusisarukselle, eikä uutena ostamisessa ole mitään vikaa. Eliamin odotusaikana tilanne oli vähän parempi, tunsin jo monia tapoja löytää käytettyjä vaatteita, sekä vauvaa odotti kaapeissa suuri määrä Eemin vanhoja vaatteita, joten niitä en lähtenyt enää niin paljoa hamstraamaan. Tässä vaiheessa ymmärsin jo iloita, jos löysin käytettynä jotain hyväkuntoista tavaraa tai vaatetta. Uutenakin niitä tuli tosin edelleen ostettua, vähän liikaakin.




Tällä hetkellä tilanne on se, että olen jonkun aikaa pyrkinyt muuttamaan ostotapojani niin omien kuin lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden suhteen. En sanoisi olevani mikään himoshoppaaja ja ylipäätänsä perheemme kulutusmäärä on varmasti sieltä pienemmästä päästä, mutta silti parannettavaa on ollut paljon. Viime kuukausina olen ostanut vaatteita ja leluja pääsääntöisesti joko kirppiksiltä tai uutena laadukkaammilta, kulutusta hyvin kestäviltä merkeiltä vaatteita suosien ajatusta "less is more" ja että vaate käytetään loppuun. Vaikka ns. paremmat merkit ovat kalliimpia, niin ajatuksenani on ollut, että ne usein myös kestävät paremmin, säilyttävät arvonsa eikä niitä tarvitse niin paljoa. Kallis vaatemerkki ei kuitenkaan aina suinkaan tarkoita sen parempaa kestävyyttä, ekologisuutta tai etenkään eettisyyttä. Pelkkä luomupuuvilla materiaalina ei poista sitä faktaa, että tuote on voitu valmistaa riskimaassa, jossa tehtaalla olot ovat kurjat ja työntekijät eivät saa juuri minkäänlaista palkkaa. Välillä olen myös hairahtunut tilaamaan vaatteita helposti nettikaupasta sen kummemmin niiden alkuperää ajattelematta tai käväissyt ostamassa alesta jotain edullista, mutta ei kuitenkaan niin tarpeellista.



Tiedostan nyt, että vaikka olen yrittänyt oppia ekologisesta elämäntavasta, niin käytökselläni olen tukenut juuri vääränlaista toimintaa. Kyllähän varmasti kaikki meistä tietävät, että halpatuotanto tarkoittaa yleensä mitäntöntä palkkaa esimerkiksi kiinalaiselle tai indonesialaiselle työntekijälle. Harvalle se oikeasti tulee yllätyksenä. Mutta silti me ummistamme silmämme, miksi ihmeessä? Myös moni kalliimmista merkeistä valmistuttaa tuotteensa epäeettisesti. Nyt musta tuntuu, että olen saanut tarpeekseni ja nämä hairahdukset saavat riittää. Viimeistään Ylen artikkeli suomalaisen Reiman vaatteita bangladeshilaisella tehtaalla valmistavien ompelijoiden riistopalkasta sai niskakarvani nousemaan. Olen ymmärtänyt, että kuluttajana en voi luottaa sokeasti mainoslauseisiin, vaan minulla itselläni on vastuu selvittää hankkimani tuotteen alkuperä, nähdä se pieni vaiva joka siitä seuraa. Eilen heti ensimmäiseksi Ylen artikkelin luettuani ja asiaa hetken pohdittuani kirjoitin Googleen "ekologiset lastenvaatteet". Löysin itselleni jo entuudestaan tuttuja, sekä aivan uusiakin ekologisia vaatemerkkejä, joiden tuotteet olivat oikeasti ihan kivannäköisiäkin. Ainoa miinus monen ekomerkin tarjonnassa on, että ne ovat luonnollisestikin kalliimpia. Toisaalta näin on pakko olla, jotta kaikki valmistusprosessiin osallistuvat saisivat työstään ansaitsemansa palkan. Juttelimme J:n kanssa asiasta illalla ja tulimme siihen tulokseen, että sen rahan, jonka säästämme lopettaessamme huonosti kestävien, uusien vaatteiden ja turhien tavaroiden oston ja suosiessamme entistä enemmän kierrätettyjä vaatteita, voi käyttää uusien, ekologisten ja eettisten vaatteiden ostoon.

Nyt haastankin itseni projektiin, jossa toivon onnistuvani. Tiedän, että se tulee äkkiseltään olemaan ainakin aluksi varmasti aika haastava muutos, mutta olen motivoitunut. "Säännöt" menevät näin:

  1. Ei enää yhtäkään ostosta halpaketjuista.
  2. Kaikki vaatteet hankitaan ensisijaisesti kirppikseltä tai uutena kestävältä merkiltä, jonka elinkaari on ekologinen ja tuotteet on valmistettu reilusti.
  3. Kaappien suursiivous. Turha, meille tarpeeton tavara, lelu ja vaate laitetaan kiertoon. Olen tykännyt myydä vaatteita kirppiksillä edullisesti tai lahjoittaa niitä tutuille. Kesällä olemme viemässä muutaman kassillisen vauvanvaatteita ja -tarvikkeita Viroon.
  4. Mietin seuraavia tapoja toteuttaa pyrkimystäni kohti ekologisempaa arkea.
  5. Kerron projektistani myös muille.

Haastan nyt myös teidät lukijat ja kaikki tänne blogiin sattumalta eksyneet miettimään, minkä ehkä pikkiriikkisenkin muutoksen voisit omassa arjessasi tehdä? Ehkä suosia enemmän kirpputoreja tai vaikka viettää suihkussa pari minuuttia vähemmän aikaa? Tarkoituksenani ei ole missään nimessä paasata tai epäkunnoittaa muiden ihmisten tapoja elää elämäänsä, vaan yksinkertaisesti kertoa ajatuksistani ja aiheesta, joka on mulle tärkeä. Mulla itselläni yksi simppeli, korjaamista vaativa asia arjessa on liika valojen pitäminen päällä.

Haastan teidät tätä tekstiä lukevat myös käymään kotona kaappeja läpi ja lahjoittamaan ainakin yhden tavaran toiselle, sitä tarvitsevalle. Siitä saa palkkioksi aidosti hyvän mielen.

Mitä ajatuksia teillä herää?

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pääsiäistunnelmia.

Tänä vuonna meidän kotia koristavat maailman kauneimmat, Eemin pikkukätösin askartelemat koristeet. Rairuohoastian poju teki avoimessa päiväkodissa ohjaajan pienellä avustuksella ja ikkunan pääsiäismunat väkersimme kotona yhdessä. Mun tehtävänäni oli ainoastaan leikkaaminen, Eemi hoiti loput. Yllätyin hiukan, kuinka hienosti hän osasi repäistä silkkipaperista palaset itse, rypistellä ne pieniksi tolloiksi, kastaa liimaan ja asetella rauhassa itse valitsemilleen paikoille. Myös avoimen päiväkodin ohjaaja kehui, kuinka kaksivuotiaaksi Eemillä on hyvä keskittymiskyky kaikenlaiseen pikkunäpertelyyn. Mun sydän oikein pakahtuu, kun katselen tuota hellyyttävää tipuastiaa ja muistelen sitä ylpeää, ujoa hymyä, joka Eemin kasvoilla hänen kiikuttaessaan astiaa mulle näytettäväksi!

J:n mulle tuomat kukkaset! Eivät ehkä ihan pääsiäisenvärisiä, mutta ihania silti (kuvassa tosin jo hiukan rupsahtaneet).


Oltiin otettu jo varaslähtö pääsiäiseen ja maistettu Eemin kanssa hänen ensimmäistä suklaamunaansa jo siinä vaiheessa, kun niitä alkoi ilmestyä kauppoihin. Mutta sunnuntaina poju sai aamupalan jälkeen avata suuren Tove100-sarjaan kuuluvan peltisen Muumi-pääsiäismunansa, johon olin piilottanut sisälle kaikenlaisia herkkuja. Poju oli ihan haltioissaan! Tehtiin niin, että pikkumies sai valita yhden haluamansa herkun heti syötäväksi ja loput jäivät kaappiin odottelemaan spesiaaleja herkutteluhetkiä. Lemppariksi valikoitui, yllätys yllätys, Lentsikat-suklaamuna. Lentsikat ja Autot-elokuvien hahmot ovat meillä tällä hetkellä suuressa suosiossa, erityisesti Talama-Mäkviin (Salama McQueen), Maatti (Martti) ja Guido.. ;)

Mitähän sisältä paljastuu?
"Ja issillekin väähän.."