keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kohti ekologisempaa elämää: lastenvaatteet.

Olen ollut pitemmän aikaa kiinnostunut ekologisemmasta, luontoa kunnioittavasta elämänasenteesta ja kirjoitellut tännekin joistain luonnonkosmetiikkakokeiluista lapsille. Pyrkimyksenäni on viimeisen vajaan vuoden aikana ollut tarkastella meidän arkemme eri osa-alueita ja yrittää löytää uusia tapoja toteuttaa kestävää kehitystä. Koko elämää on ainakin mun silmissäni aika mahdotonta muuttaa yhdeltä istumalta täysin, mutta pienillä valinnoilla ja muutoksilla pääsee hyvin alkuun. Lasten kanssa mulla on alusta saakka ollut sellainen ajatus, että leluja meille ei hamstrata ihan yletöntä määrää, vaan pyritään ostamaan ainoastaan tarpeellisia, käyttöä ja aikaa kestäviä leikkikaluja. Mun lemppareitani ovat klassikkomerkit ja puulelut, joita pyrin ostamaan ensisijaisesti kirppiksiltä. En halua opettaa pojille kertakäyttökulttuuria, jossa hamstrataan kaikkea, mikä houkuttelee ja kyllästymisen iskettyä tai tavaran rikkouduttua laitetaan tavara sivuun ja ostetaan uusi. Toiveenani olisi, että pojat oppisivat kunnioittamaan ja arvostamaan sitä, mitä heillä on, tekemään fiksuja valintoja ja muistamaan myös sen, että kaikilla tässä maailmassa ei ole oikeasti juuri mitään. Muuta kuin toisensa.

Ennen lasten syntymää mulla oli tapana shoppailla vaatteita sen kummemmin ajattelematta, mistä ne tulevat, millaisesta materiaalista ne on tehty tai kuinka kauan ne kestävät. Esikoista odotellessa ostin aika vähän äitiysvaatteita, mutta hurahdin niihin ihaniin, pikkuisiin vauvanvaatteisiin. Eemin synnyttyä aloin oppia, mitkä ovat suosittuja lastenvaatemerkkejä ja minkätyylisistä vaatteista itse pidän. Osa bodyista ja housuista kesti paremmin, osa huonommin, mutta pääasia oli, että ne näyttivät söpöiltä. Jossain vaiheessa aloin tiedostaa, että on älytöntä ostaa vauvalle uusina vaatteita, jotka eivät edes mahtuneet kovin pitkää aikaa kasvavalle pienelle pojalle. En kuitenkaan oikein osannut tehdä asialle mitään, sillä kirppiskulttuuri ei ollut mulle kovin tuttu asia ennen pääkaupunkiseudulle muuttoa, niinpä jatkoin samaan malliin. Voin myöntää, että myös pidin siitä tunteesta, kun sai pukea jonkin uuden ihanan vaatteet omalle pikkuiselle. Ajattelin, että kyllähän ne vaatteet periytyvät sitten tulevalle, toivomallemme pikkusisarukselle, eikä uutena ostamisessa ole mitään vikaa. Eliamin odotusaikana tilanne oli vähän parempi, tunsin jo monia tapoja löytää käytettyjä vaatteita, sekä vauvaa odotti kaapeissa suuri määrä Eemin vanhoja vaatteita, joten niitä en lähtenyt enää niin paljoa hamstraamaan. Tässä vaiheessa ymmärsin jo iloita, jos löysin käytettynä jotain hyväkuntoista tavaraa tai vaatetta. Uutenakin niitä tuli tosin edelleen ostettua, vähän liikaakin.




Tällä hetkellä tilanne on se, että olen jonkun aikaa pyrkinyt muuttamaan ostotapojani niin omien kuin lastenvaatteiden ja -tarvikkeiden suhteen. En sanoisi olevani mikään himoshoppaaja ja ylipäätänsä perheemme kulutusmäärä on varmasti sieltä pienemmästä päästä, mutta silti parannettavaa on ollut paljon. Viime kuukausina olen ostanut vaatteita ja leluja pääsääntöisesti joko kirppiksiltä tai uutena laadukkaammilta, kulutusta hyvin kestäviltä merkeiltä vaatteita suosien ajatusta "less is more" ja että vaate käytetään loppuun. Vaikka ns. paremmat merkit ovat kalliimpia, niin ajatuksenani on ollut, että ne usein myös kestävät paremmin, säilyttävät arvonsa eikä niitä tarvitse niin paljoa. Kallis vaatemerkki ei kuitenkaan aina suinkaan tarkoita sen parempaa kestävyyttä, ekologisuutta tai etenkään eettisyyttä. Pelkkä luomupuuvilla materiaalina ei poista sitä faktaa, että tuote on voitu valmistaa riskimaassa, jossa tehtaalla olot ovat kurjat ja työntekijät eivät saa juuri minkäänlaista palkkaa. Välillä olen myös hairahtunut tilaamaan vaatteita helposti nettikaupasta sen kummemmin niiden alkuperää ajattelematta tai käväissyt ostamassa alesta jotain edullista, mutta ei kuitenkaan niin tarpeellista.



Tiedostan nyt, että vaikka olen yrittänyt oppia ekologisesta elämäntavasta, niin käytökselläni olen tukenut juuri vääränlaista toimintaa. Kyllähän varmasti kaikki meistä tietävät, että halpatuotanto tarkoittaa yleensä mitäntöntä palkkaa esimerkiksi kiinalaiselle tai indonesialaiselle työntekijälle. Harvalle se oikeasti tulee yllätyksenä. Mutta silti me ummistamme silmämme, miksi ihmeessä? Myös moni kalliimmista merkeistä valmistuttaa tuotteensa epäeettisesti. Nyt musta tuntuu, että olen saanut tarpeekseni ja nämä hairahdukset saavat riittää. Viimeistään Ylen artikkeli suomalaisen Reiman vaatteita bangladeshilaisella tehtaalla valmistavien ompelijoiden riistopalkasta sai niskakarvani nousemaan. Olen ymmärtänyt, että kuluttajana en voi luottaa sokeasti mainoslauseisiin, vaan minulla itselläni on vastuu selvittää hankkimani tuotteen alkuperä, nähdä se pieni vaiva joka siitä seuraa. Eilen heti ensimmäiseksi Ylen artikkelin luettuani ja asiaa hetken pohdittuani kirjoitin Googleen "ekologiset lastenvaatteet". Löysin itselleni jo entuudestaan tuttuja, sekä aivan uusiakin ekologisia vaatemerkkejä, joiden tuotteet olivat oikeasti ihan kivannäköisiäkin. Ainoa miinus monen ekomerkin tarjonnassa on, että ne ovat luonnollisestikin kalliimpia. Toisaalta näin on pakko olla, jotta kaikki valmistusprosessiin osallistuvat saisivat työstään ansaitsemansa palkan. Juttelimme J:n kanssa asiasta illalla ja tulimme siihen tulokseen, että sen rahan, jonka säästämme lopettaessamme huonosti kestävien, uusien vaatteiden ja turhien tavaroiden oston ja suosiessamme entistä enemmän kierrätettyjä vaatteita, voi käyttää uusien, ekologisten ja eettisten vaatteiden ostoon.

Nyt haastankin itseni projektiin, jossa toivon onnistuvani. Tiedän, että se tulee äkkiseltään olemaan ainakin aluksi varmasti aika haastava muutos, mutta olen motivoitunut. "Säännöt" menevät näin:

  1. Ei enää yhtäkään ostosta halpaketjuista.
  2. Kaikki vaatteet hankitaan ensisijaisesti kirppikseltä tai uutena kestävältä merkiltä, jonka elinkaari on ekologinen ja tuotteet on valmistettu reilusti.
  3. Kaappien suursiivous. Turha, meille tarpeeton tavara, lelu ja vaate laitetaan kiertoon. Olen tykännyt myydä vaatteita kirppiksillä edullisesti tai lahjoittaa niitä tutuille. Kesällä olemme viemässä muutaman kassillisen vauvanvaatteita ja -tarvikkeita Viroon.
  4. Mietin seuraavia tapoja toteuttaa pyrkimystäni kohti ekologisempaa arkea.
  5. Kerron projektistani myös muille.

Haastan nyt myös teidät lukijat ja kaikki tänne blogiin sattumalta eksyneet miettimään, minkä ehkä pikkiriikkisenkin muutoksen voisit omassa arjessasi tehdä? Ehkä suosia enemmän kirpputoreja tai vaikka viettää suihkussa pari minuuttia vähemmän aikaa? Tarkoituksenani ei ole missään nimessä paasata tai epäkunnoittaa muiden ihmisten tapoja elää elämäänsä, vaan yksinkertaisesti kertoa ajatuksistani ja aiheesta, joka on mulle tärkeä. Mulla itselläni yksi simppeli, korjaamista vaativa asia arjessa on liika valojen pitäminen päällä.

Haastan teidät tätä tekstiä lukevat myös käymään kotona kaappeja läpi ja lahjoittamaan ainakin yhden tavaran toiselle, sitä tarvitsevalle. Siitä saa palkkioksi aidosti hyvän mielen.

Mitä ajatuksia teillä herää?

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Pääsiäistunnelmia.

Tänä vuonna meidän kotia koristavat maailman kauneimmat, Eemin pikkukätösin askartelemat koristeet. Rairuohoastian poju teki avoimessa päiväkodissa ohjaajan pienellä avustuksella ja ikkunan pääsiäismunat väkersimme kotona yhdessä. Mun tehtävänäni oli ainoastaan leikkaaminen, Eemi hoiti loput. Yllätyin hiukan, kuinka hienosti hän osasi repäistä silkkipaperista palaset itse, rypistellä ne pieniksi tolloiksi, kastaa liimaan ja asetella rauhassa itse valitsemilleen paikoille. Myös avoimen päiväkodin ohjaaja kehui, kuinka kaksivuotiaaksi Eemillä on hyvä keskittymiskyky kaikenlaiseen pikkunäpertelyyn. Mun sydän oikein pakahtuu, kun katselen tuota hellyyttävää tipuastiaa ja muistelen sitä ylpeää, ujoa hymyä, joka Eemin kasvoilla hänen kiikuttaessaan astiaa mulle näytettäväksi!

J:n mulle tuomat kukkaset! Eivät ehkä ihan pääsiäisenvärisiä, mutta ihania silti (kuvassa tosin jo hiukan rupsahtaneet).


Oltiin otettu jo varaslähtö pääsiäiseen ja maistettu Eemin kanssa hänen ensimmäistä suklaamunaansa jo siinä vaiheessa, kun niitä alkoi ilmestyä kauppoihin. Mutta sunnuntaina poju sai aamupalan jälkeen avata suuren Tove100-sarjaan kuuluvan peltisen Muumi-pääsiäismunansa, johon olin piilottanut sisälle kaikenlaisia herkkuja. Poju oli ihan haltioissaan! Tehtiin niin, että pikkumies sai valita yhden haluamansa herkun heti syötäväksi ja loput jäivät kaappiin odottelemaan spesiaaleja herkutteluhetkiä. Lemppariksi valikoitui, yllätys yllätys, Lentsikat-suklaamuna. Lentsikat ja Autot-elokuvien hahmot ovat meillä tällä hetkellä suuressa suosiossa, erityisesti Talama-Mäkviin (Salama McQueen), Maatti (Martti) ja Guido.. ;)

Mitähän sisältä paljastuu?
"Ja issillekin väähän.."

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Lapsimessut 2014 takana.

Kuvalähde: Messukeskus.

Nyt on messuilut messuiltu ja jalatkin hiukan kaikesta kävelemisestä kipeytyneet. Takana on vauhdikas, jännä ja kommellusrikas viikonloppu, hiukan erilainen kuin yleensä. Mun pikkusiskoni saapui lauantaiaamuna luoksemme ja lähdimme puolenpäivän maissa Eemi mukanamme Helsingin Messukeskukseen viettämään hauskaa päivää. Paikan päällä seuraamme liittyi hyvä ystäväni, joka on myös Eliamin kummitäti, sekä hänen hiukan Eemiä nuorempi tyttönsä. Lapset olivat riemuissaan jo pelkästä valtavaan aulaan pääsystä ja juoksentelivat siellä onnessaan, ilmeisesti karkuun yrittäen. ;) Olimme lukeneet Messulehdestä, että paikan päältä saisi vuokrattuja jonkunmoisia rattaita, mutta harmiksemme emme sellaisia enää löytäneet, sillä suuren kävijämäärän vuoksi kaikki ne oli jo käytössä. Onneksi J kuitenkin pelastavana enkelinä hurautti autolla paikalle tuomaan meille Emmaljunga Scooter-kuomurattaat, sekä Ingesina-merkkiset matkarattaat, joihin saisimme lapset välillä istuskelemaan. Kävimme Fazer Caféssa syömässä välipalaa ennen kuin suuntasimme Lapsimessu-alueelle.

Pöllähtänyt äiti ja innokas poika. ♥
Kuvalähde: Messukeskus.

Paikan päällä oli kiva määrä erilaista tekemistä lapsille piirtelystä pomppulinnaan. Olimme asennoituneet niin, että koittaisimme etsiä ensisijaisesti Eemiä ja ystäväni tytärtä kiinnostavaa tekemistä ja siinä sivussa tutkailla vähän näytteilleasettajienkin tarjontaa. Kuten olin etukäteen ounastellutkin, niin Keski-Uudenmaan pelastuslaitoksen sekä Helsingin poliisilaitoksen pisteet olivat erityisesti Eemin mieleen. Poju pääsi istumaan poliisiskootterin kyytiin, käymään poliisiauton "rosvotilassa", sekä kiivetä paloauton ohjaamoon, sekä tulla sieltä alas liukumäkeä pitkin. Toinen ihan mahtava juttu oli Muumipeikon ja Pikku Myyn tapaaminen Muumimaailman osastolla. :) Kävimme myös karusellissa, "lekka-autossa" eli kirjastoautossa, sekä kurkkimassa Sea Lifen messuosaston pikkualtaaseen. Eemi ei vain ihan meinannut hoksata pieniä merisiilejä ja meritähteä, vaan ihmetteli, missä kalat olivat. :)





Viivyimme pelkästään Lapsimessuilla useamman tunnin ja siltikin olisi vielä jäänyt katseltavaa. Näytteilleasettajina oli mielenkiintoisia niin tuttuja kuin vähän uudempiakin lastenvaate- ja tarvikemerkkejä, mutta pelkästään ostosten tai messutarjousten takia en olisi ehkä paikalle lähtenyt. Parhaiten tapahtumasta sai mielestäni irti juurikin lapsen kanssa yhdessä kierrellen, touhuten ja avoimin mielin uutuuksiin tutustuen. Ostin kotiinviemisiksi Bake & Partylta muutaman leivontatarvikkeen ja sain samalla päätettyä teeman Eliamin kesäisille 1-vuotissynttäreille. Levytukku Oy:lla oli kiva koju, jossa lapset saivat kokeilla eri soittimia. Sieltä siskoni osti Eemille Nino Percussionin rytmikapulat. Olen keräillyt Eemille puisia lastensoittimia, mutta pidän enemmän oikeantuntuisista, puisista, kaunista ääntä tuottavista soittimista kuin muovisista lelusoittimista. Levytukun verkkokaupasta saa tilattua soittimia nopealla toimituksella ja ilman toimituskuluja. Mieleen jäi vielä kutkuttelemaan Oikukas-merkin söpöt kierrätysfarkut, sekä playtray.fi:sta ostettavissa oleva hauska KG Designin pilvipöytätabletti. Kokonaisuutena Lapsimessut oli mielestäni ihan onnistunut, mukava tapahtuma.




Sunnuntaina päätin lähteä vielä yksinäni myrskyiseen Pasilaan katselemaan muidenkin messujen tarjontaa. Pet-Exposta löysin mukaani Tiuku-kisulle vähän herkkutuliaisia, sekä tuoksuvaa kissanhiekkaa. Paikalla oli kaikenkarvaisia eläimiä ja tarvikkeita laidasta laitaan. Lähiruoka&Luomu-messuilla nousi vesi kielelle, kun ilmassa leijui ihana ruuan tuoksu. Otin kuvan tällaisista ihanista käsintehdyistä suklaista, joissa oli ilahduttavia tekstejä. :)



Kädentaitomessuillakin oli paljon kiinnostavaa nähtävää koruista lastenvaatteisiin ja askartelutarvikkeista sisustustuotteisiin. Vaikken itse mikään käsityöihminen olekaan, niin arvostan itsetehtyjä tuotteita, etenkin suomalaista käsityötä ja designia. Tarjonnan laaja skaala yllätti positiivisesti ja sain myös muutamia tuotteita testiin. Mielettömän kiva juttu, näistä lisää myöhemmin.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Eliam 10kk.

Tällä viikolla kävimme Eliamin 10kk neuvolassa painokontrollissa. Mulla oli ennen käyntiä sellainen tunne, että painoa olisi varmaankin tullut ihan hyvin, mutta olin vähän huolissani pituuskasvusta. Eliamin painon suhde pituuteen on monta kuukautta kulkenut aika tasaisesti -10% käyrällä, mikä on oikein hyvin allergiselle, reilusti yli 7kk rintamaidolla eläneelle pojalle. Viime käynnillä pituuskasvu kuitenkin oli selvästi hidastunut ja käyrät kulkivat alaspäin. Koska sopivia kiinteitä ruokia oltiin löydetty vasta muutama hassu, niin kaikki ainekset jonkinlaiseen romahdukseen olivat olemassa. Jännäsin kovin, miten meidän käy.

Nyt parin viime kuukauden aikana Eliam on kuitenkin ikävästä sairastelukierteestä huolimatta vahvistunut ja olemmekin saaneet ruokavaliota hienosti laajennettua. Imetän edelleen kolmisen kertaa päivässä plus muutaman kerran yöllä ja sen lisäksi Eliam juo soijakorviketta ruuan kanssa. Koska käytössä on jo useita ruoka-aineita, niin olen pystynyt valmistamaan hänelle jo monipuolisia, maukkaampia aterioita, jotka ovat nyt Jorvi-osasto-härdellin jälkeen maistuneetkin hienosti. Eliam syö ja juo nyt mielestäni ensimmäistä kertaa normaalisti, ilman takaisinvirtauksen tuomia vaikeuksia, hän on kiinnostunut ruokailusta ja määrät ovat normaaleita. Lisäksi kaupan hyllyiltä löytyy jo 3 pikkumiehelle sopivaa 8kk ikäisille tarkoitettua purkkiruokalaatua, mikä tuo paljon helpotusta arkeen. Hedelmäsoseista ollaan annettu ravitsemusterapeutin suosituksen mukaan lähinnä C-vitaminoituja Piltin ja Bonan soseita, sekä välillä myös itsetehtyjä. Eliam tykkää hedelmäsoseista sileinä, mutta lämmin ruoka saa olla karkeaa. Poju on ollut koko kiinteiden syömisen ajan tosi reipas syömään sormiruokaa ja osaa mutustaa neljällä pikkuhampaallaan ja ikenillään suolattomia riisikakkuja, kurkkua, tattarilettuja ja -näkkileipää ilman ongelmia. Olen antanut pojan syödä aina osan ruuasta itse pikkupaloina, joita Eliam napsii pinsettiotteella syöttötuolin tarjottimelta. Näin hänen mielenkiintonsa säilyy paremmin, eikä turhautuminen iske kesken kaiken. Eilen poika söi koko lähes koko päivällisen itse, tuoretta kurkkua, keitettyä perunaa, porkkanaa, ja broilerpihviä. Tänään taas huomasin, että poika hoksaaa hienosti, mitä lusikalla tehdään. :) Laitan myöhemmin pikkuvideon blogin Facebook-sivulle.


Ruokahalun paraneminen näkyi tällä kerralla myös kasvussa todella hienolla tavalla, sillä meidän poika oli hypännyt ensimmäistä kertaa nollakäyrälle! Painoltaan ja pituudeltaan Eliam on hiukan keskimääräistä pienempi, mutta niiden suhde toisiinsa on nyt juuri optimaalinen. Terkkarikin oikein ilahtui ja esitteli mulle innoissaan tietokoneen ruudulta, kuinka Eliamin käyrät näyttivät nyt paremmilta, eivätkä kulje enää alaspäin. Ihan mahtava juttu. :) Kasvun lisäksi tietsti myös muuta kehitystä on tapahtunut ja melko villiin tahtiin onkin. Eliam osaa käyttää omatoimisesti ja oikeissa asiayhteyksissä jo viittä sanaa: "äitä", "issi", "tiss-tiss" (kyllä, juuri se..), "kukkuu" ja "tete" (=tere). Eilen ja tänään nostaessani kissan ruokakupit pois pojan ulottuvilta, alkoi hän kiljua "eiiii!" Kiljuminen on muutenkin kova juttu ja voin sanoa, että äidin ja isän korvat alkavat olla koetuksella. ;) Eemiä pikkuveljen kirkumiset eivät onneksi vaikuta häiritsevän. Eliam myös toistaa useita yksinkertaisia sanoja ja matkii äänenpainoja ja eleitä. Pojunen oppi sairaalassa ollessamme leikkimään kukkuu-leikkiä itse nostamalla verhon kasvojensa eteen ja tulemalla esiin. Samoihin aikoihin otettiin ensimmäiset konttausaskeleet ja alettiin nousta seisomaan kaikkea vasten. Nyt muutama päivä 10kk päivän jälkeen Eliam on alkanut myös kävellä tuen kanssa käyttäeen apuna keittiön tuolia.

Eliam on luonteeltaan vauhdikas ja vähän rämäpäinenkin, utelias, sisukas, läheisyyttä rakastava, hassu, herkkä, temperamenttinen ja kovaääninen hupsuttelija. Eliam on tottunut virikkeisiin ja toimintaan, eikä pysy montaakaan sekuntia paikallaan. Jos jokin ei mene niin kuin pikkumies oli suunnitellut, niin hän kyllä todella antaa muidenkin tietää sen. Kuitenkin poju on todella hellä toisille, tykkää antaa pehmeitä haleja ja uutuutena myös pusuja. Eliam hymyilee ja nauraa paljon, kiljuu, höpöttää ja pitää tosi hassuja, erikoisia äännähdyksiä. Pojalla on meneillään kova eroahdistusvaihe, mutta hän osaa välillä yllättää rohkeudellaan. Pikkupoitsu on suin päin isoveljensä vanavedessä tekemässä jekkuja, mutta kiinnijäädessään väläyttää viikarimaisen, vähän ujonkin hymyn. Mulle tulee joissain tilanteissa vahvasti Eliamista mieleen 5-vuotias pikkuveljeni. ♥




Muistan elävästi tämän saman häkellyksen aikoinaan Eemin kanssa - miten ihmeessä mun vauvani tekee jo tuollaista? Kohta se jo kävelee, sitten juoksee.. Tässä vaiheessa alkaa omassa mielessä käynnistyä tietynlainen haikea luopumistyö, kun 1-vuotissynttäreihin on enää vajaat pari kuukautta. ♥ Vauvavuosi lähentelee jo loppuaan ja kulman takana odottaa vilkas ja vauhdikas taaperoarki. Nyt täytyy vaan pitää kiinni näistä viimeisistä vauvakuukausista kiinni kynsin ja hampain.. ;)

Rakas.